Hei!
Olen viimein laittanut pari sanaa kustakin tekstistä tänne blogiin.Voit toki jatkaa keskustelua, mikäli siltä tuntuu, vaikka kurssi onkin saatu kunnialla päätökseen. Olkoon tämä blogi foorumi, jossa edelleenkin voi jakaa tekstejä, joille kaipaa lukijoita ja kommentteja!
Kiitos kivasta kurssista ja rohkaisevasta palautteesta, oppilaani! Oli mukava kuulla, että otit blogikirjoittamisen omaksesi ja että kokeiluni oikeasti toimi.
Toivon Sinulle kirjoittamisen ja luomisen iloa, mukavia mielen matkoja!
- Tiina
Krohn
perjantai, 3. joulukuuta 2010
tiistai, 30. marraskuuta 2010
Hei kurssilaiseni!
Romanian-matkan valmistelu ja reissusta toipuminen veivät näköjään sen verran aikaani, että kommenttien ja palautteiden kirjoittaminen on minulta venähtänyt.... Saatte kyllä henkilökohtaista kirjallista palautetta ihan pikapuoliin!
Lämpimin terveisin
Tiina
Lämpimin terveisin
Tiina
torstai, 18. marraskuuta 2010
phk, päiväkirja 3
Tällä hetkellä mulla on tosi huono fiilis näistä mun kirjottamisista... Johtuu luultavasti siitä miten myöhään mä taas kerran jätin näiden kirjoittamisen ja siitä että hukkasin melkeen kaiken mikä oli tehtynä. Kahvilatehtävä/henkilökuva löyty puolen tunnin ettimisen jälkeen omasta vihosta, yllätys yllätys, ja nyt ei kyllä naurata juuri yhtään.
Kuitenkin, jos miettii tätä kurssia, ni oon kyllä tosi tyytyväinen. Kirjottaminen on oikeesti ollu tosi mukavaa pitkästä aikaa, ootan vaan vielä inspiraatiota sitä novellin kirjottamista varten... Ei mut oikeesti, oon ihan sillee et jes, saan kirjottaa novellin! Harmittaa vaan vähän, etten oo ihan parhaaseeni pystyny tällä kurssilla. Oisin halunnu laittaa tänne sellasia tekstejä, mistä vaan ootan että saan palautetta. Nyt tässä ei oo vaan paljoa arvosteltavaa, harmittaa vähän koska tiiän että pystyn paljonkin parempaan. Mutta se on edistystä että oon uskaltanu laittaa eteenpäin tekstejä mihin en ite välttämättä oo tyytyväinen, en oo enää ihan kauhuissani jos teksti ei oo ihan sellanen mitä haluan .
On kyllä semmonen olo että vois alkaa vapaa-aikanakin kirjottelemaan vähän enemmän. Tätä ennen se on ollu vähän sellasta pakkopullaa, mutta nyt ootan vaan innolla että olis enemmän aikaa kirjottaa esim runoja yms.
Yhteenvetona vois siis sanoa, että kiva kurssi ja ainakin mun odotukset täytty ellei ylittyny :-)
(ps. huomaa miten angsti vaihtuu riemuksi alaspäin lukiessasi...)
Kahvilatehtävä/henkilökuva, phk
Hans istuu yksin kahvilan pienen pöydän ääressä. Hän sekoittaa hitaasti kahviaan ja tuijottaa samalla muita asiakkaita silmiin kiusallisen pitkään. Hans on kahdeksankymmenen, harmaahiuksinen mutta kirkassilmäinen.
Hans on ollut kovin yksinäinen vaimonsa kuoleman jälkeen. Siv kuoli neljä vuotta sitten aivoinfarktiin, ei enää palannut sairaalasta vaikka Hans kuinka rukoilikin. Kun elämältä tuntui katoavan pohja, Hans kaipasi jotain pysyvää.
Pian neljän vuoden ajan on hän joka aamu (sunnuntaita lukuunottamatta) polkenut samaan pieneen kahvilaan, ostanut kahvin mustana ja jäänyt istumaan ikkunapaikalleen. Vaikka ihmiset muissa pöydissä vaihtuvat, autot ajavat ohitse ja kaupunki muuttuu, Hansin olo on rauhallinen.
Tänään kun Sivin kuolemasta on kulunut tasan neljä vuotta, Hans tilaa kahvinsa lisäksi pienen leivoksen. Hän lusikoi sen suuhunsa hitaasti ellei jopa hartaasti, katsomatta kertaakaan ympärilleen. Rauhallisena hän polkee kotiinsa hengitys höyryten pakkasilmassa. Seuraavana yönä hän on vihdoin vaimonsa luona.
tiistai, 16. marraskuuta 2010
Päiväkirja - III-
Dolce
Taisi jäädä ainoaksi ajoissa olleeksi päiväkirjamerkinnäksi se ensimmäinen. Noh, sellaista sattuu, ja eiköhän se ole niin, että jos usein sattuu, niin siihen tottuu.
Kurssi on jo ohitse, ja sehän tässä kammottaakin katsoessa listaa pakollisista suorituksista. En tiedä enää, miten saisin itseni motivoitua naputtelemaan vielä muutaman luomuksen, mielellään sellaisia joihin voi olla tyytyväinen. Kaiken kaikkiaan olen yllättynyt kuinka paljon suht järkevää tekstiä olen pystynyt saamaan aikaan näin lyhyessä ajassa - tuntuu että olen suorastaan ylittänyt itseni. Viime päiväkirjassani valittelin miltei päinvastaista, mutta jotenkin se tunne on kipittänyt tiehensä.
On ollut hyvä saada palautetta teksteistään. Muutenkin olo kynänvarressa tai näppäimistön ääressä on jotenkin varmempi nyt.
Ei ole enää se kirkas syksy, joka kurssin alkaessa. Syksyä ei saa enää takaisin, mutta toivottavasti kirkkaus säilyy.
maanantai, 15. marraskuuta 2010
phk, päiväkirja 2
Mä oon taas kerran hyvissä ajoin liikenteessä! Tiedän, että kurssi on jo ohi mutta koitetaan kirjottaa tää niinkun se olis vielä kesken. Muutenhan mulla tulee kaks lähes identtistä merkintää!
Elisiis, kokemuksiasi ja oivalluksiasi.... On ollu tosi mukavaa tehä kaikenlaisia lyhyitä kirjotustehtäviä tai muita sellasia. Kirjottamisesta on tullu paljon rennompaa, voi kirjottaa miettimättä niin paljon mitä muut ajattelee. Joskus on kiva kirjottaa vaan ittelleen: ainut jolla voi olla jotain pahaa sanottavaa sun tekstistä on sinä itse ja se turpa on helposti tukittu.
Toivon että innostuisin kirjottamaan vielä enemmän, nyt kun uskaltais kirjottaa jotain ni ainut ongelma on ettei oikeen saa aikaseks. Haluaisin vielä kirjottaa korvaustehtävänä jonkun novellin, nyt tuntuu siltä ettei multa oo oikeen mitään arvosteltavaa.
Muuten, miten se meni, että korvaako se kahvilatehtävä henkilökuvan jos kirjotti sen jostain henkilöstä? Yhyy kuullostanpa aikaansaamattomalta!
Ps. Talvella on pimeellä tosi kaunista, varsinkin teillä joilla ei oo katuvaloja eikä autoja tai mitään. Pakkasella hiljasuus on vielä hiljasempaa ja on outoa, että näkee eteensä vaikka ei oo mitään valoja! Ja onko kauniimpaa tien nimeä kun Rantavierre? Vietän täällä Lappajärvellä aivan ihania ylimääräisiä lomapäiviä ja taidan olla tulossa hulluks joten anteeksi tästä.
Elisiis, kokemuksiasi ja oivalluksiasi.... On ollu tosi mukavaa tehä kaikenlaisia lyhyitä kirjotustehtäviä tai muita sellasia. Kirjottamisesta on tullu paljon rennompaa, voi kirjottaa miettimättä niin paljon mitä muut ajattelee. Joskus on kiva kirjottaa vaan ittelleen: ainut jolla voi olla jotain pahaa sanottavaa sun tekstistä on sinä itse ja se turpa on helposti tukittu.
Toivon että innostuisin kirjottamaan vielä enemmän, nyt kun uskaltais kirjottaa jotain ni ainut ongelma on ettei oikeen saa aikaseks. Haluaisin vielä kirjottaa korvaustehtävänä jonkun novellin, nyt tuntuu siltä ettei multa oo oikeen mitään arvosteltavaa.
Muuten, miten se meni, että korvaako se kahvilatehtävä henkilökuvan jos kirjotti sen jostain henkilöstä? Yhyy kuullostanpa aikaansaamattomalta!
Ps. Talvella on pimeellä tosi kaunista, varsinkin teillä joilla ei oo katuvaloja eikä autoja tai mitään. Pakkasella hiljasuus on vielä hiljasempaa ja on outoa, että näkee eteensä vaikka ei oo mitään valoja! Ja onko kauniimpaa tien nimeä kun Rantavierre? Vietän täällä Lappajärvellä aivan ihania ylimääräisiä lomapäiviä ja taidan olla tulossa hulluks joten anteeksi tästä.
Kaunokirjallinen suosikki, phk
Tuntuu että kaikkien muiden suosikkikirjat on jollain tapaa erikoisia ja ihmeellisiä kirjoja. En ollu ikinä ees kuullutkaan niistä, mutta tästä on varmaan kaikki kuulleet. Mulle ei ollu kyllä heti selvää mistä kirjoittaisin, oon lukenu aika paljon hyvä kirjoja mutta ei mitään sen ihmeellisempää tullu mieleen. Tää oli ensimmäinen kirja mitä tulin ajatelleeks, luin tän ehkä kolme tai neljä vuotta sitten ja tykkäsin kyllä kovasti! Tää elokuva tuli vielä eilen telkkarista ni sain senki katottua :-)
Muutama vuosi sitten sain käsiini Dan Brownin Da Vinci -koodin kuvallisen painoksen. Juonta tuskin tarvii tarkemmin selittää jos kaikki on ainakin nähneet tän elokuvan. Kuitenkin, pointtina on, että museon intendentti Jacques Saunière murhataan taidemuseo Louvressa ja symboleihin erikoistuneen professori Robert Langdonin sekä Ranskan poliisin kryptologin (ja Saunièren lapsenlapsen!) Sophie Neveun on ratkaistava Saunièren jälkeensä jättämä arvoitus samalla, kun poliisi jahtaa heitä. Selviää, että salaisuus jonka jäljillä he ovat, on yksi historian varjelluimmista ja että muutkin yrittävät saada sen käsiinsä.
Oon aina tykänny kaikenlaisista arvoituksista, Indiana Jonesit ja National Treasuret on kans feivoritteja! Oli ihana löytää tän kirjan kuvallinen painos, siinä sai nähä ne kaikki maalaukset ja muut mitkä on aika olennaisia kirjan juonen kannalta. En ollu nähny tästä tehtyä elokuvaa ennen eilistä, ja mun mielestä kirja vie kyllä voiton. Siinä perehdyttiin enemmän niihin kaikkiin arvoituksiin; elokuvassa tuntu että ne oli kaikki niin helposti ratkaistu.
Aika moni on sanonu, ettei kovinkaan paljon tykänny tästä kirjasta. Kirjassa on kuulemma paljon vääriä väitteitä yms. ja tapahtumat ei oo kovinkaan uskottavia. Tottahan se on, kirjan päähenkilöt onnistuu välillä vähän liiankin helposti pakenemaan poliisia ja ratkaisemaan arvoituksia, eikä kukaan olis luoti rinnassa pystynyt kulkemaan ympäri Louvrea jättäen johtolankoja ympäriinsä kuten Saunière teki. Mutta ei tää kirja mikään faktakirja ole, eikä ainakaan mua haittaa vaikkei kaikki oo totta mitä kirjassa sanotaan ja että kaikki tapahtumat ei oo oikeen uskottavia.
Ainakin mä tykkäsin kovasti tästä kirjasta ja luin tän läpi tosi nopeeta! Varmaan vois seuraavana lainata tän kakkososan jos on aikaa, vähän vaan epäilen ettei ole. Eniveis, jos joku ei oo tätä vielä lukenu ni mä ainakin suosittelen! Kuvallista painosta ei taida kyllä löytyä Pietarsaaren kirjastosta, harmi koska oisin muuten voinu lukasta tän uusiks. Mutjoo, tuntupa tyhmältä esitellä teille tällanen kirja, muut ei varmaan oo tykänny tästä yhtä paljoa kun minä.
Muutama vuosi sitten sain käsiini Dan Brownin Da Vinci -koodin kuvallisen painoksen. Juonta tuskin tarvii tarkemmin selittää jos kaikki on ainakin nähneet tän elokuvan. Kuitenkin, pointtina on, että museon intendentti Jacques Saunière murhataan taidemuseo Louvressa ja symboleihin erikoistuneen professori Robert Langdonin sekä Ranskan poliisin kryptologin (ja Saunièren lapsenlapsen!) Sophie Neveun on ratkaistava Saunièren jälkeensä jättämä arvoitus samalla, kun poliisi jahtaa heitä. Selviää, että salaisuus jonka jäljillä he ovat, on yksi historian varjelluimmista ja että muutkin yrittävät saada sen käsiinsä.
Oon aina tykänny kaikenlaisista arvoituksista, Indiana Jonesit ja National Treasuret on kans feivoritteja! Oli ihana löytää tän kirjan kuvallinen painos, siinä sai nähä ne kaikki maalaukset ja muut mitkä on aika olennaisia kirjan juonen kannalta. En ollu nähny tästä tehtyä elokuvaa ennen eilistä, ja mun mielestä kirja vie kyllä voiton. Siinä perehdyttiin enemmän niihin kaikkiin arvoituksiin; elokuvassa tuntu että ne oli kaikki niin helposti ratkaistu.
Aika moni on sanonu, ettei kovinkaan paljon tykänny tästä kirjasta. Kirjassa on kuulemma paljon vääriä väitteitä yms. ja tapahtumat ei oo kovinkaan uskottavia. Tottahan se on, kirjan päähenkilöt onnistuu välillä vähän liiankin helposti pakenemaan poliisia ja ratkaisemaan arvoituksia, eikä kukaan olis luoti rinnassa pystynyt kulkemaan ympäri Louvrea jättäen johtolankoja ympäriinsä kuten Saunière teki. Mutta ei tää kirja mikään faktakirja ole, eikä ainakaan mua haittaa vaikkei kaikki oo totta mitä kirjassa sanotaan ja että kaikki tapahtumat ei oo oikeen uskottavia.
Ainakin mä tykkäsin kovasti tästä kirjasta ja luin tän läpi tosi nopeeta! Varmaan vois seuraavana lainata tän kakkososan jos on aikaa, vähän vaan epäilen ettei ole. Eniveis, jos joku ei oo tätä vielä lukenu ni mä ainakin suosittelen! Kuvallista painosta ei taida kyllä löytyä Pietarsaaren kirjastosta, harmi koska oisin muuten voinu lukasta tän uusiks. Mutjoo, tuntupa tyhmältä esitellä teille tällanen kirja, muut ei varmaan oo tykänny tästä yhtä paljoa kun minä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)